Tän kesän ripari on nyt sitten ohi. Tuli tutustuttua tosi moniin uusiin ihmisiin sekä vanhoihin kavereihin vähän paremmin. Nyt voidaan kans kaikki kerskailla, että ollaan nähty salama tosi läheltä, that was kind of awesome! Selkäkin huutaa hoosiannaa monen telttayön jälkeen.
Leiriläisiin oli edelleen tosi helppo samaistua, vaikka omasta riparista onkin jo kaks vuotta. Tosi hyviä tyyppejä joka ikinen, joiden edessä kehtasi esittää sketsejä (vaikkei siihen paljoa vaaditakaan) ja laulaa!
Kivan viikon sisälle mahtui kuitenkin myös yksi erittäin huono päivä. Pienet ärsyttävät asiat, suuttumus yhdelle tietylle välinpitämättömälle henkilölle, parhaan kaverin alakuloisuus, puhuttelu, stressi, väsymys ja ENSIMMÄISTÄ KERTAA todellisuuteen herääminen siitä, että pian joudun jättämään perheen, kaverit, NMKY:n toiminnan, voimistelun, koulun ja kaikki riparilla tavanneeni uudet ihmiset tänne Suomeen kokonaiseksi vuodeksi, saivat aikaan monia itkukohtauksia.
Lähtöönhän on enää vaivaiset 16 päivää!!!! Sen jälkeen alkaakin sitten jännitys, kuka muistaa mut vielä, kun tulen takaisin.
Seuraavana aamuna paha mieli ja turvonnut naama olivat kuitenkin poissa ja aloin taas nähdä kaikki vaihto-oppilasvuoden hyvät puolet. Mm. tieto mahdollisesta benjihypystä heti ensimmäisellä viikolla piristi kummasti!
Siinä sitten taisi olla viimeinen NMKY:n leiri Harvassa vähään aikaan. Isot kiitokset kaikille! Perjantaina sitten konfirmaatio, ja zinga zänga-rippijuhlia riittää koko viikonlopulle. Sen jälkeen täytyy jaksaa vielä viikko kesätöitä, jonka jälkeen alkaakin olla jo kiire valmistautua lähtöön.
I'm a bit stressed up but still so happy. G'night!
Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti