Soft Landing - or not?

SALDOT
Lentokoneessa vietetty aika: 25 h 50 min
Lentokentalla vietetty aika: 15 h 50 min
Lentokoneessa puhumatta vietetty aika: 15h (believe it or not!)

Matkat eivat sujuneet kovin ihmeellisesti, mutta kylla niista selvittiin! Frankfurtissa meidan seurueeseen liittyi tanskalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia.
Vihdoin, kun paastiin tanne Uuteen-Seelantiin olo oli tosi helpottunut. Sitten viela bussimatka kohti Masters Hall:ia, jonka vietin enimmakseen suu auki. Maisemat taalla on ihan USKOMATTOMAT! Minulla ei kuitenkaan fiksuna tyttona ole kameran muistikorttia mukana......

Kolmen paivan Soft Landing Campin aikana tapahtui vaikka mita. Talossa on ihan sika kylma (vanha sairaala, nam) ja syotiin kuin hevoset.
Tutustuttiin skandinavialaisten lisaksi 2 japanilaiseen tyttoon ja 3 poikaan. Kakkoii tai jotain semmosta.
Yks tanskalainen poika jotenkin liimautui meidan suomalaisten joukkoon. Tais pitaa meista, heheheh ;)

Meidan extremelaji-kokeilut jouduttiin valitettavasti perumaan, koska Gravity Canion oli aivan lumen ja jaan peitossa. Damn. Alettiin kuitenkin jo suunnitella uutta tilaisuutta, joten no worries. Kaytiin sitten paakaupungin Wellingtonin keskustassa vahan kattelemassa paikkoja.

Vietettiin tossa iltaa patterin vieressa kivasti lammitellen, kun yks norjalainen tytto tuli esittelemaan itsensa meille ja kertoi, etta me tullaan asumaan samassa perheessa ja etta me jaetaan huone. What a surprise!

38 Peel Place, Wainuiomata, Wellington, New Zealand. Tossa on mun ja mun norskin uusi osoite. Sinne pihalle meidat sitten vietiin ja meidan Hawajilta kotoisin oleva pirtsakka 70-vuotias siivous- ja terveysintoilija hostaitimme olikin jo vastassa. Tykkaan hanesta todella!!! :)

Eilen meidan seuraan liittyi viela kaksi saksalaista vaihto-oppilasta kolmeksi yoksi, joiden jalkeen aasialainen poika muuttaa meidan kanssa samaan taloon kaheksi viikoksi. Jotenkin tulee mieleen joku motelli.

Maanantaina on eka koulupaiva ja sita ennen kaydaan sovittamassa ja maksamassa meidan tulevat koulupuvut. Vahan jannittaa uusi koulu (jonne just pari viikkoa sitten on tullut valvontakamerat jopa WC-tiloihin), mutta kylla se siita! Yks paikallinen poika, joka on ottanut muhun yhteytta jo aikasemmin, lupasi kuitenkin vahan opastaa mua siella koulussa.

Nyt ollaan norskin kanssa kirjastossa koneilla, kun meilla ei sattumalta ole kotona kuin meidan hostaidin uusi iPad, muttei langatonta nettia. Ja mikas tassa paikallisessa kirjastossa, mutta kun bloggeri on kuitenkin kiinaksi ja facebook ei toimi. Aamen!
ida

The time has come!

First of all: VIHAAN pakkaamista.......luulin et mulla tekee tiukkaa painorajojen kanssa, mutta vaaka näyttää tällä hetkellä 14kg eli siis lisää kamaa laukkuun. Great.

Eli siis huomenna minä ja 3 muuta suomalaista lähdemme lentokoneella ensin Frankfurtin kautta (mukaan liittyy muut pohjoismaalaiset) ja sitten vielä Bangkokin (hehehe pääsen ekaa kertaa Thaimaahan) kautta Uuteen-Seelantiin! Vihdoin siis se kaikki alkaa, mistä mun pitäisi tänne jotain rustata.
En voi edelleenkään uskoa että nyt mä sitten lähden, tuntuu vaan niin uskomattomalta. Vähän aikaa sitten tuntui kuin siihen olisi ikuisuus! Mutta nyt..........on määrä olla Helsingin lentokentällä klo 12.50 ja parin päivän Soft Landing-campin jälkeen targettina Wainuiomata, Wellington.

the musta piste on siis mun kaupunkini

Tonne mä siis muutan yhdessä mun hostäidin kanssa. Can't wait! Mm. parisänky täältä tullaan.
Jännittää kyllä ihan sairaasti. Yöunista ei ainakaan taida tulla mitään...

Kiitän vielä kaikkia mun kavereita siitä et tulitte mua hyvästelemään ja kaikista kivoista läksiäiskorteista ja -lahjoista. Tuli itku silmään kortteja lukiessa ja lupaan kantaa ylpeydellä mun Suomi-pipoa ja -huivia sekä soittaa ekoissa bileissä Maamme-laulun.

Ilmoitan vielä tässä, että oma sim-korttini sananmukaisesti takavarikoidaan lentokentällä ja saan mukaani uuden liittymän. Tänne lupaan kirjoitella aina vaan kun ehdin. Ei kai siinä sitten muuta.
Hyvästi Suomi!! G'night.
Ida

Only 16 days to go!

Tän kesän ripari on nyt sitten ohi. Tuli tutustuttua tosi moniin uusiin ihmisiin sekä vanhoihin kavereihin vähän paremmin. Nyt voidaan kans kaikki kerskailla, että ollaan nähty salama tosi läheltä, that was kind of awesome! Selkäkin huutaa hoosiannaa monen telttayön jälkeen.
Leiriläisiin oli edelleen tosi helppo samaistua, vaikka omasta riparista onkin jo kaks vuotta. Tosi hyviä tyyppejä joka ikinen, joiden edessä kehtasi esittää sketsejä (vaikkei siihen paljoa vaaditakaan) ja laulaa!

Kivan viikon sisälle mahtui kuitenkin myös yksi erittäin huono päivä. Pienet ärsyttävät asiat, suuttumus yhdelle tietylle välinpitämättömälle henkilölle, parhaan kaverin alakuloisuus, puhuttelu, stressi, väsymys ja ENSIMMÄISTÄ KERTAA todellisuuteen herääminen siitä, että pian joudun jättämään perheen, kaverit, NMKY:n toiminnan, voimistelun, koulun ja kaikki riparilla tavanneeni uudet ihmiset tänne Suomeen kokonaiseksi vuodeksi, saivat aikaan monia itkukohtauksia.
Lähtöönhän on enää vaivaiset 16 päivää!!!! Sen jälkeen alkaakin sitten jännitys, kuka muistaa mut vielä, kun tulen takaisin.
Seuraavana aamuna paha mieli ja turvonnut naama olivat kuitenkin poissa ja aloin taas nähdä kaikki vaihto-oppilasvuoden hyvät puolet. Mm. tieto mahdollisesta benjihypystä heti ensimmäisellä viikolla piristi kummasti!

Siinä sitten taisi olla viimeinen NMKY:n leiri Harvassa vähään aikaan. Isot kiitokset kaikille! Perjantaina sitten konfirmaatio, ja zinga zänga-rippijuhlia riittää koko viikonlopulle. Sen jälkeen täytyy jaksaa vielä viikko kesätöitä, jonka jälkeen alkaakin olla jo kiire valmistautua lähtöön.
I'm a bit stressed up but still so happy. G'night!
Ida